Marja-Liisa Manka neuvoo etsimään koronan keskellä elämänsä tähtihetkiä. Niitä voi löytää lähempää kuin arvaatkaan. Tähtihetkiä voivat olla niin, metsäkävelyt, yhteydenpito harvoin nähtyyn sukulaiseen kuin lastenlasten vierailut mummuvaarilassa.
Korona piinaa mieliämme. Viime kevät palaa väkisellä mieleeni eristyksineen. Miten ahdistus helpottuisi? Etsi tähtihetkiä! Kuinka ihana olikaan saada lapsenlapset toukokuussa meille hoitoon viikoksi ja etätyössä oleville vanhemmille hengähdyshetki. 4-vuotias työntyi sohvalla viereeni mitään sanomatta ja kiersi käsivarteni itsensä ympärille. Kainalossa hän sitten istui hiljaa ja tyytyväisenä.
Oli myös kiva seurata 7-vuotiaan varhaisopetustuokiota Teams-sovelluksella. Hän peilasi sen television kuvaruudulle juuri saamallaan puhelimella ja otti siitä heti kaiken ilon irti. Opettaja kertoi erilaisista tunteista näyttämällä vihaisen, iloisen ja surullisen nallen.
– Millainen tunnetila teillä oli tänä aamuna? hän kysyi.
– En tiedä, vastasi eräs poika hämillään ja toinen, tämä on ihan tyhmää!
– Minä olen iloinen! En olisi uskonut pääseväni mummuvaarilaan. Täällä kuitenkin olen, ja olen syönyt karkkeja joka päivä, vastasi pikkumiehemme voitonriemuisesti.
Hupsista, eiväthän suklaakiisseli ja jäätelö ole karkkeja!
Mummuvaarilassa voi olla eri säännöt eikä tarvitse elää liian tiukkapipoisesti. Aikuisetkin tarvitsisivat tunneopetusta. Negatiivisuus siemaisee vikkelästi otteeseensa, mutta keskittymällä hyvään, sitä voi vastustaa.
Kaiken kukkuraksi köyhä hyötyy metsästä rikasta enemmän.
Etätyöläiset ovat kokeneet, että esimiehen ja työkaverien tuki on heikentynyt ja apatia hiipinyt mieleen. Kaikilla työpaikoilla kannattaakin miettiä, miten voisi ilahduttaa työkaveria. Kysymällä kuulumisia, kiittämällä, kehumalla ja auttamalla, jos vain voi.
Mene metsään! Siellä mieli lepää ja virkistyy. Stressihormonien määrä ja verenpaine alenevat. Tee itsellesi mielipaikkaresepti, johon voit ennen nukahtamistasi astella ajatuksissasi. Kaiken kukkuraksi köyhä hyötyy metsästä rikasta enemmän, kertoo laaja brittitutkimus.
Uskalla poiketa rutiineista! Päätimme sisareni ja veljeni kanssa mennä tapaamaan puoliveljeämme, josta saimme tiedon isän kuoltua 50 vuotta sitten. Olimme siskoni kanssa kyllä liftanneet hänen luokseen tuolloin, mutta veljemme ei ollut häntä koskaan tavannut. Yhteydenpito oli jäänyt joulukorttien varaan.
Aiemmatkin sukupolvet ovat selvinneet – pahemmastakin kuin koronasta.
Keittiön pöydän ääressä tutustuimme liikuttuneina toisiimme. Hän oli juuri saatellut muistisairaan puolisonsa hautaan. Isä ei ollut koskaan pitänyt häneen yhteyttä, mikä tuntui pahalta. Muistona oli muutama pölyttynyt kuva hänestä painimassa ja sotilasasussa. Eikä hän edes tiennyt, että isä oli maksanut elatusmaksuja. Hänen äitinsä oli ollut täysin vaiti sota-ajan avioliitosta. Hän ei kuitenkaan ollut katkera, ei siitäkään, että oli joutunut työttömäksi 30 vuoden työuran jälkeen. Palkintokaappi pullisteli juoksusta saatuja pokaaleita. Seinällä oli opetusministeriöin kunniakirja urheiluseuran vapaaehtoistyöstä.
Sano siis itsellesi, tämä on vain väliaikaista, selviämme jatkossakin. Kaikki sujuu parhain päin, tai jos menee pieleen, keksimme keinot. Niin ovat aiemmatkin sukupolvet selvinneet, pahemmastakin kuin koronasta.